Kärsimys tarhoilla

Karhut on suljettu erilaisiin tiloihin, jotka vaihtelevat pienistä rusentavista häkeistä "aitauksiin", joissa pidetään lukuisia yksilöitä yhdessä. Liian pieneen yhteiseen tilaan suljettuna karhut kokevat ääretöntä kärsimystä.

Monet karhut ovat loukkaantuneita ja haavoilla hierottuaan tai lyödessään itseään pienen häkkinsä kaltereita vasten. Nämä karhut eivät usein pysty nousemaan ylös saati kääntymään ympäri. Poikkeava, stereotyyppinen käytös, jota ahdistuneisuus normaalisti saa aikaan, on yleistä.

Karhunsapen laskeminen

Tuhansia vuosia Aasiassa on valutettu Karhun sappea, mutta vasta 1980-luvulta lähtien on karhuja tarhattu järjestelmällisesti tätä tarkoitusta varten. Karhutarhauksen johdosta on kehittynyt tietty määrä kauhistuttavia ja sangen epäinhimillisiä sappinesteen valutuskeinoja. Kaikki keinot aiheuttavat raskaita henkisiä ja fyysisiä traumoja niistä kärsiville karhuille. Raporteissa kerrotaan karhujen nykivän, kiristelevän hampaitaan, purevan kaltereitaan ja ääntelevän hädästä kertovia äännähdyksiä poistoprosessin aikana. Joidenkin karhujen on raportoitu kiertyvän täristen kerälle toimenpiteen jälkeen, samalla pitäen tassujaan vatsansa päällä.